WC sielunelämä tuli tutuksi, vanhan kumitulpan varren tai, mikä sen hienompi nimi onkaan piti katkaista dremelillä ( varmaankin ensimmäinen kerta kun käytän sitä johonkin järkevään ) . Jäin miettimään, että pitäisikö kumitulppa tiivistää jollain mönjällä jotta natsahtaa terävästi säililön reunoja vasten.

Viime yö kului töissä, oli kylmää, keräilin kuitenkin itseni ylös valoisan aikaan ja saimme kuin saimmekin kaksi peräkärryllistä kamiksia tämän valtaisan matkan kylällä. Alkaa näyttää siltä, että me voitamme, huomenna arvioni on kolme kuormaa ja yöksi talolle. Loppupäiville jää vain verhojen, avohyllyjen jne poistoa ja siivousta. Nyt saunaan ja sitten ei varmaan ole ongelma nukahtaa.

Tänään oli mukava olla talolla, lämmöt nousseet 19 tuntumaan ja osa tavaroistakin alkaa olla paikoillaan.
Itseasisassa niin mukava ,että jäin renkaiden vaihdon jälkeen keinutuoliin istumaan ja kytkin vaan stereot soimaan. Huomenna siirtyy omaisuus sitten taasen sinnepäin, viimeisiä viedään.

Mutta, jottei omakotiasuminen unohtuisi, niin wc täytti ja täytti , jopa meikäläisen rauhallinen luonne alkoi ihmetellä moista, hidas se on ollut koko ajan.
Pönttö on arabia keltaisella kannella, vuosimalli vois olla 70 lukua. Vedin irti, kansi irti ja syykin alkoi selvitä, musta tulppa ja sitä vetävä metalliputki olivat irti toisistaan.
Hyvä ettei jäänyt yöksi pulputtamaan, nyt vaan on niin ettei tulppa halunnut enää kiinnittyä putkeen ( tekniikka pielessä ? ) Meillä on siis manuaali wc , jos ei osaa huomenna löydy tai vanha korjaannu , kun aikaa irrottaa se perusteellisemmin.

Tällä hetkellä tunne on jonkinlainen "haukkasimme liian suuren palan"
Aloitin välikaton tyhjennyksen, lautoja, puruja, puulevyä, sanomalehtiä, eihän siinä mitään, mutta varoalueineen projekti olikin aikas iso ja jatkuen alapuolella väliseinään ja alkovin ja olohuoneen puolelle.
Seuraavaksi pitäisi alkaa poistaa saastunutta puuta ja täyttää pikkuhiljaa puhtaalla eristeellä välikattoa.

79 neliötä lämmintä tilaa vaihtuu noin 50 neliöön lämmintä asuintilaa , ottaen huomioon, että portaat, komerot, kellaritilat ja iso keittiö vievät neliötä, mitkä aikaisemmin olivat täynnä tavaraa seinähyllyineen yms.
Tämä nyt ei ole niin vaarallista, kirpputorikin haki jo pakettiautollisen meidän "romuja". On vaan tervettä tulla toimeen vähän vähemmällä tavaramäärällä.

Pahinta on väsymys, joka tuntuu joka solussa ja lihaksessa , remontti ja jatkuva roudaus on pistänyt kropan koville. Mielekäs hommakaan ei tahdo eidstyä , kun tekee työtä vuorotta, keskittyminen heikkenee ja kädet eivät jaksa vääntää.
Aikataulu on vihollisemme, nykyinen kämppä pitäisi olla tyhjä ensi viikolla ja viimeisetkin tavarat perillä talolla, tämäkään tuskin muodostuu ongelmaksi, viehän vaan aikaa jonka haluaisi käyttää remontille.
Huoh, vielä vähän lepoa ja taas hommiin, onneksi mikä tahansa vie vain eteenpäin tässä projektissa ja öljykin pitäisi tulla huomenna niin päästään ihmettelemään lämpiävää taloa.

Sinappitalomme sai tänään melkoisen määrän uutta roinaa , muuttokuormapäivä 1 oli siis täydessä käynnissä.
Ilmat suosivat, kuulas ja lämmin syyspäivä auttoi jaksamaan. Huomenna saadaan toivottavasti loputkin kahteen mieheen/ naiseen kannettavat ja loput viedään sitten hissukseen pitkin ensi viikkoa.

Oikeastaan olisi jo tehnyt mieli jäädä sinne, mutta kerrostalon sauna, siis toimiva sauna ja öljyn loppuminen talosta eilen vähän yllättäen pitävät meidän vielä täällä.

Väsynyt, mutta suhteellisen onnellinen kirjoittaja. Tänään saatiin paljon aikaiseksi, tulevat vapaayöt houkutti antamaan kaikkensa ja tässä tuloksia:
-lisää lootia kaupoista
-muuttopakkaus etenee
-kirpparitavarat lajiteltu ja kuvattu
-roskaläjät kasvoivat taas hivenen

-sauna ja kellari siivottu, tarkoittaa että järjestetty siihen kuntoon , että pesukoneet ja muut mahdollisesti säilöön tulevat tavarat pääsevät sisään.
Viimeisiä edellisen omistajan remonttitarvikkeita käyty läpi ja koottu jotenkin loogisesti pois muuton tieltä.

 Vasemmalla syyllinen ja kuten kuvasta näkyy amatööri ja aloittelija remontoijan työkalut ovat miten sattuu ja suunnitelma etenee tilanteen mukaan.

 Vielä pitäis nuo putket saada seinien sisältä pois, taidan tehdä paksummista leuanvetotangon sopivaan kohtaan.

Vintin puolelta lähestytty ongelmaa mättämällä toinen jätesäkillinen märkää purua, lehtiä, kiviä, puunkappaleita, kutteria, pahvia pois välikatosta ( aikas paksulti tuota eristettä siellä ollutkin )
Nyt alkaa näyttää siltä , että ongelma on rajattu ja märän reunat on saavutettu.
Palkeista ja laudoista löytyy vihreää, mutta ei pehmeää ja värikin muuttuu terveeksi kun vähän taltalla vuolee pintaa. -> Täytyy vielä kysellä , mutta itsestä tuntuu että ne voisivat pinnan poistolla jäädä paikoilleen.

Lisäys vähän myöhemmin:
Viisaista neuvoja taas saatu rintamamiestalo-foorumilta, purkaminen jatkuu, mutta huilaa hetken hektisimmän muuton ajan, otetaan vielä lisää varmuusvaraa, poistetaan kaikki mikä ei näytä terveeltä puulta ja annetaan kuivua.

PS: kaatopaikka rikastui aimo kasalla puuta, metallia, omenoita ja toinen kuorma sekajätettä, rakennusjätettä ja kemikaaleja kasaillaan mahdollisesti jo huomenna.

17.10 Purku jatkui , olisikohan noita lautoja jo 12 irti, mutta nyt päätin pistää stopin kun märkä puru jäänyt kauas taakse, huomenna urakoidaan homma siihen pisteeseen, että voidaan jättää homma kuivumaan ensi kesään asti ja alkaa kantaa muuttotavaraa sisään.

Tänään voisi sanoa, oltiin aikas asian ytimessä, Pulkkinen ei vieraillut, mutta muuten pureuduttu aikas juurevasti remonttiin.

Ennen sitä, pieni hyvä uutinen. Bongattiin pikkuvikainen astianpesukone eilen netistä ja oltiin ensimmäisiä jonossa, joten nyt se odottelee kellarissa asennusta.
Katsotaan ehtiikö minä vuonna kyökin puolelle, uskon kuitenkin että mukavuudenhalu kiirehtää tätä projektia.

Laitan tähän nyt vaikka pari vesivahinkokorjauksen aloituskuvaa ja pari edistyneempää sisustuspainajaista. Toivon todella, että muistan kuvata nykyisen tilanteen ennenkuin se valmistuu ( miksiköhän tämä kohta alkoi naurattaa kirjoittajaa).

 Tuon viltin sisällä olevan villan sisällä oli meidän vanha paisuntasäiliö, joka siis vuotanut...

 ...olohuoneeseen ja alkoviin

Näyttää pahalta, mutta pahempaakin on nähty,  kuten remontin edistyessä...

Ei ihan vielä soiteta sistuslehdille :)
Viimeinen kuva ihan vaan kertokoon, että kokonaisuus ratkaisee ja lopputulos toivon mukaan palkitsee.

Jussi

Ihan kaikki ei ole vielä paikoillaan ja nuokin paneelit olisi tarkoitus asetella vaakaan, mutta lattia on raivattu ja polttopuut sopivasti hollilla.

 Pikkupuut omissa lootissan, kaarnaakin piisaa

 Itse sovellettu urheiluvälineteline

Loppuun fiilistelykuva yhdestä ( vanhan ) omakotitalon tunnuksesta

Perhe pakkotyössä

Tänään kävi toinen perinnehippi kylässä, sai viemisiäkin mukaansa, mukava kun on samalla aaltopituudella talon korjauksessa.

Sitten päästiikin taas itse asiaan, eli puuvaraston siivoukseen ja järjestelyyn.
Tämä oli osa 3 ja nyt pidän tauon ennen viimeisintä järjestelyä, mutta nyt jo saatiin rutkasti lattiatilaa ja alkaa nähdä mitä missäkin on. Kuvia seuraa, kun sattuu vähän aurinkoisempi päivä.

Poika poimi viimeisiä omenoita ja kiroili , lopulta saatiin vaimokin avuksi ja sekin projekti on yhtä kertaa vailla valmis.  Samalla keräiltiin enimmät lehdet lehtikompostorin ( tulevan ) täytteeksi.

Vieläkään ei maltettu lähteä vaan seulottiin jätekasoista kaikki pahvit ja vietiin samantien keräykseen.
Mukavaa, vaikka vähän levotonta hommasta toiseen hyppimistä.

Ps: käyttöveden säädin toimii, sisälämpö oli pudonnut 19 ja paine ja lämpötila lähtövedelle samaten. Vielä täytysi jossain vaiheessa oikein huolella ilmata patterit ja tsekata että kaikkien termostaatit toimii.

Ostoksia ja etsintää

Tänään oli työntäyteinen päivä. Aamulla kaupungin vesilaitokseen allekirjoittamaan sopimus. Sieltä matka jatkui tekniseen toimistoon.Tarkoitus oli kysellä talon historiaa, sieltä ohjasivat kaupungin arkistoon. Jonne samantien mentiinkin visiitille. Mutta mutta, minkäänlaisia papereita ei sielläkään ollut, ei pohjapiirustuksia eikä rakennuslupia. Näyttää siltä että mitään dokumenttia talon rakennus vaiheesta ei ole.

 No sen verran tietoa saatiin, että 1973 kunnallinen vesi on taloon ruvennut tuleen ja 1990 on jätevesi verkostoon talo liitetty.

Päivällä sitten reissu Aseman Vanhaan Rautakauppaan Porvoossa. Sielä oli vaikka mitä mielenkiintoista tavaraa, mutta tällä kertaa tuli tyydyttyä vain näin vähiin ostoksiin.

Tässä onkin sitten talo-projekstin myötä minäkin opetellut ajamaan peräkärryn kanssa, niinkuin tänäänkin piti viedä vanhoja lautoja ym puutavaraa kaatopaikalle. Ja auto että kärry oli vielä ehjät kotia tultua.

Puuvarastossa tapahtuu, hitaasti ja epävarmasti siitä tulee ehkäpä taas tila , josta löytää etsimänsä.

Eilisen paras uutinen oli, että "rakas" simomme tuli kuntoon.
Korjaaja , joka hyvä tuttumme huomasi, että vain lämpörele oli napsahtanut päälle, joskus jonain vuonna.
Varmuudeksi vielä testasimme miten paineet nousee ja laskee ja kaikki tuntui olevan kunnossa, letkujen vientejä voi vaikka miettiä ensi kesänä vähän uusiksi.
Mitään varmuutta  vanhan simon toiminnasta jatkossa ei ole, mutta tuntuu upealta , kun tarjolla on periaatteessa kai juomakelpoista kaivovettä ilmaiseksi , puutarhaan ja semmoiseen.

Plussia ja miinuksia

Ajettelin vähän summata talon olemusta , ei kuitenkaan kovin vakavamielisesti, vaan enemmänkin fiilispohjalta

hyvää

Meidän mielestä kaunis tontti, tilaa temmeltää , helppo liikkua ja tietysti ne omenapuut, joilla vanhoja taloja myydään.

Siisti talo ulkoapäin ja  siellä missä ei ole kosteus tehnyt tuhojaa on siistit pinnat.

Oma rauha

Mukavat naapurit

omiin silmiin sopusuhtainen talo tontin kokoon

vuosikymmenten kerrostumaa ja eletty elämä näkyy

paljon tekemistä

inhimillisen näköinen, tarkoitan että uskaltaa koskea, vrt uusi valkoinen sisustus , joka ei sinänsä ole toki huono asia

oma huone työkaluille ja askartelulle

kaikessa näkyy, että edellinen omistaja oli talostaan välittävä ihminen

huonoa tai ei hyvää ainakaan

tontti rajautuu kahteen tiehen, joista toinen iso

paljon tehtävää , pakollistakin

kaikesta vastuu itsellä vrt kerrostalo

paljon portaita, vähän lämmintä asumistilaa ainakin toistaiseksi

kosteusvahingon jäljet

home ja kosteus kellarissa














Rintamamiestalon tunnusmerkkejä , vinolaudoitus ja purueriste
Jussi

Lisään tuohon vaimon selostukseen pari juttua talon historiasta.

Talo on ollut ennen meitä vain yhden perheen omistuksessa eli voi sanoa, että viihtyivät hyvin.
Vasemmalla talo alkukesästä kuvattuna.






1970 luku
Öljylämmitys, myöhemmin myös patteriverkostoa uusittu.
1980 luku
Kattava ulkomaalauksen uusinta
1990 luku
Kunnan vesi ja viemäri asennettiin tai ainakin putkia vaihdettu silloin muovisiin.
Katto ja rännit, sadevesien johtaminen.
Ulkomaalauksen uusinta myös piharakennuksiin
Uusi öljypoltin
2000 luku
Uusi paisuntasäiliö öljypannulle

Meidän omistusaika

Kohti unelmaa

Ollaan pitkään etsitty sopivaa vanhempaa taloa kylältämme ja viimein keväällä saimme kuullta tästä talosta. Koko kesä tutkimme taloa ja harkitsimme ostoa. Saatiin jo varhaisessa vaiheessa avaimet taloon, jotta päästiin tutkimaan katsomaan sitä niin usein kuin halusimme. Ja viimein tuntui että joka nurkka ja kolkka on tuttua ja tämä on se mitä olemme hakeneet.
Talon rakentaminen on alkanut 1948 ja 1951 se viimein valmistui. Talo on ollut samalla omistajalla koko ajan. Ja talosta oli todella pidetty huolta. Mitään "uudenlaisia" remontteja ei ollut tehty. Vaan talo on hyvin alkuperäisessä kunnossa.
Viimein saimme vanhan asuntomme myytyä ja heti seuraavana päivänä talo kaupat tehtiin.
Vieläkin ei meinaa uskoa, että se on se meidän tuleva koti!
Paikkoja on järjestelty ja pikkuhiljaa tavaroita viety, etupäässä sinne on jo päätynyt kaikki työkalut ja jotain pientä tavaraa.
Eilen ja tänään tuli istunettua kevättä ajatellen kukkasipuleja.

Ehkä hieman tuli liioiteltua, mutta olisi kyllä tehnyt mieli istuttaa vielä enempikin, mutta jätetään se tulevaan syksyyn.

Tänään myös tuli testattua uuni, eli tehtiin Maailman parasta pannaria ja onnistui hyvin. Uunin käyttö on kyllä haastavaa, varsinkin levyjen päälle paneminen oli hieman erilaista(täytyy ottaa kuva uunista).Tai ehkä ne muut levyt toimii normisti, mutta yksi pikkulevy oli haastava. Viimeinkuin saatiin vesi kiehumaan, niin sitten teetä ja pannaria. 

martsu